Lenkkeilyn riemua
Kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille! Aihe herätti selkeästi paljon mielipiteitä, lähinnä kaikki olivat samaa mieltä ”pölöttäjät eivät kuulu treenisaleihin”. Kaikessahan pitää aina tietty katsoa kolikon molemmat puolet, eikä ns. sääntöjä tarvi niin mustavalkoisesti noudattaa. Mutta perus kunnioitus ohjaajaa ja muita kanssaliikkujia kohtaan on hyvä olla. 🙂
Eilen mun piti mennä salille tekemään jalkatreeni, mutta mä innostuin (siis oikeasti innostuin) siivoamaan kotona ja löysin kaappien kätköistä kivoja juttuja, enkä malttanut lähteä salille.
Löysin vanhoja Ikean halpoja puukehyksiä ja spraymaaleja, pistin sanomalehteä alle ja maalasin halvat puukehykset kivan näköisiksi ja tein meille ”Wall of Love:n”. 😀 Eikö tullutkin ihana? Tuohon haluan vielä lisää kuvia ja erilaisia kehyksiä. Nyt sieltä löytyy kuvia minusta ja miehestäni, kuvia meidän Lontoon reissulta ja Gardajärven reissulta, kuva minun isästäni ja minusta ja kuva minun veljestäni ja minusta. Vielä haluan sinne äitini ja muutamia muita kuvia. 🙂 ♥
![]() |
| Ennen lenkkiä peilailua.. 😉 |
Ihan treenitön päivä ei kuitenkaan ollut. Lähdin nimittäin lenkille rakkaan ystäväni Erican kanssa.
Juostiin, käveltiin ja höpöteltiin. Tein myös kyykkyjä ja kotona vielä askelkyykkyjä, joten ihan jalkatreenitönkään päivästä ei tullut! Jei!
Ihana ilma oli, aurinko paistoi ja itse asiassa meille molemmille tuli vähän kuuma noissa paksuissa päälipuseroissa. Hyvä treeni tuli ja kaloreitakin paloi 650. Jipii! 🙂 Lenkkeily on siitä mahtavaa touhua, että siinä kuluu nuo kalorit niin pirun hyvin. En oo pitkään aikaan käynyt lenkillä, oon vaan keskittynyt tanssitunteihin ja salitreeniin. Mutta oli ihan mahtia taas katsoa sykemittaria lenkin jälkeen ja huomata miten paljon oli kaloreita kulunut.
Tosi monelle lenkkeily on omaa aikaa ja siitä nauttii kun saa mennä vaan omaan tahtiin ja omien ajatuksiensa parissa. Mä tykkään selkeesti enemmän lenkkeillä jonkun kanssa. Mun mielestä se on tylsää yksin. Ja kun siitä pölöttämisestä eilen puhuttiin ja kirjoitettiin täällä, niin lenkkeillessä saa ihan vapaasti pölöttää niin paljon kun sielu sietää! 😀 Ainakin jos ei ihan kauheesti hengästy, muistatteko te sen neljän P:n säännön? PPPP=PitääPystyäPuhumaanPuuskuttamatta! 🙂
Kuulutteko te siihen ryhmään, joka haluaa aina lenkille yksin? Vai saatteko te lenkkiseurasta buustia ja hyvää fiilistä lenkille?
![]() |
| ♥ ♥ ♥ |
Hyvä esimerkki!
Eilinen päivä hujahti niin kovalla vauhdilla läpi, etten ehtinyt teille kirjoitella vaikka piti! 🙂 Aamulla klo 8.00 oli ensimmäiset treenit PT-asiakkaalle ja klo 20.30 tulin kotiin. Paljon ehdin tehdä ja paljon tein myös töitä. Mulla alkoi mun tän syksyn vakkaritunnit Unisportilla ja oli oikein kivaa. Sali oli täynnä jumppaajia ja hiestä märkänä lähtivät pois. ;D
Mulla oli eilen myös toisen tanssiryhmäni treenit taas. Ja sielläkin oli kivaa! Tällä kertaa haastetta riitti kun tehtiin spinnejä spinnien perään. Huh! Päässä vaan pyöri ja tuntui ettei siitä tullut mitään! 😀 No onneksi kehittyä aina voi paremmaksi! Eikö vaan?
Treenien osalta mun päivään kuului siis tunnin tanssitunti, sekä oma ohjaustunti. Kyllähän siinä oli taas ihan treeniä kerrakseen yhdelle päivälle.
Jees, ja sitten päivän aiheeseen hyvästä esimerkistä… 😀
Muistaako joku teistä kun kirjoitin teille juoksuhaasteestani täällä? No nyt olen siis ollut todella hyvä esimerkki siitä, kun urheilussa tekee jotain mikä ei ole niin mieleistä, niin se ajan myötä tai alkuinnostuksen jälkeen usein laantuu tai jää kokonaan pois.
Juoksu ei oo jäänyt eikä oo jäämässä multa missään tapauksessa kokonaan pois!!! Mutta, haastepäivähän meni jo, enkä todellakaan juossut sitä haastelenkkiä. 😀 Nyt jäi kengät saamatta! 😉
Tässä olen nyt näyttänyt täysin 100% ”hyvän” esimerkin siitä, että kun ihmiset lähtevät valitsemaan liikuntamuotoa itselleen, niin kannattaa olla todella rehellinen itselleen siinä, että mistä lajista tykkää ja mistä ei.
Nyt itse kun olen kahdessa eri tanssiryhmässä + lisäksi haluan käydä siellä High Heelsissä tanssitunneilla, niin auttamatta joku treenimuoto jää vähäisemmälle. Ja nyt se on ollut selkeästi tuo juoksu.
Aina kun kohtaan uusia asiakkaita työssäni, kysyn heiltä lajeja mitä he inhoavat ja mistä he pitävät. Inhokkilajeja on ihan turha pistää liikuntasuunnitelmaan, ne jää sieltä 99% varmasti pois jossain vaiheessa kun alkuhuuma ja suurin motivaatiopiikki laskee.
Tämä siis ihan hyvänä neuvona kaikille teille lukijoillekin! 🙂 Tottakai jostain uudesta lajista voi oppia tykkäämään todella paljon, ja uusia lajeja KANNATTAA kokeilla. Mutta jos jokin laji ei vain kolahda yrittämisen jälkeenkään, niin ihan turha on veren maku suussa ja aina iso v*tutus päällä lähteä treenaamaan. Silloin kannattaa vaan miettiä olisiko joku toinen laji juuri itselle parempi! 🙂
Onko teillä jotain inhokkilajeja?
Sunnuntaina tuli 9 vuotta isämme poismenosta. Käytiin veljeni kanssa haudalla ja vietiin sinne myös vähän kukkia, jotka kestää vähän viileämmätkin ilmat. ♥
![]() |
| Outo kyltti hautausmaalla.. Onko siellä myrskyn aikana mörköjä? |
Nyt lähden tapaamaan uutta asiakastani. Ja kun sieltä tulen, niin kahmin kaikki vakkariblogini läpi ja nautiskelen vapaasta pari tuntia. Iltapäivällä odotteleekin yksi asiakkaistani, sekä tanssitunti! 🙂


18















