Syyskuun 2.pvä on tänään. Ja vettä on tullut. ;D Syksy tosiaan tekee tuloaan.. Mutta mä odotan sitä, odotan niitä kirkkaita ja kauniita syyspäiviä kun aurinko paistaa ja on jo vähän ”kirpakka” ilma. Lehdet on kaiken mahdollisen värisiä ja on kaunista. ♥

Lauantain lenkkeilyn alkumatkasta vähän kiukutti, etureidet oli niin juntturassa ettei meinannut tulla lenkistä mitään. Mutta onneksi ne siitä aukesivat ja tehtiin mäkitreeniäkin äidin kanssa. 🙂 Paloheinän mäelle ja alas useaan otteeseen. Nam. Joku tapahtumakin oli siellä Paloheinässä. Oli koiraa ja hevosta vetämässä kärryjä. 🙂 

Täytyy kyllä nyt vähän hehkuttaa mun rakasta omaa sankariani!! 🙂 Mä oon oikeesti ylpeä!! Ylpeä olin myös tämän vuoden kesäkuussa, kun hän juoksi täysmaratonin Tukholmassa +2c:n lämpötilassa, taivaalta tuli vettä ja rakeita ja tuuli yltyi välillä myrskylukemiin. Todella moni keskeytti ja moni myös jätti aloittamatta koko maratonin ilman vuoksi. Mutta mun mieheni oli yksi niistä joka suoritti kunnialla maratonin loppuun. ♥ Ja itse asiassa vielä paremmalla ajalla kun edellis kesänä. Ylpeä olen saanut siis olla monta kertaa! Maratoneja ja puolikkaita hän on juossut todella monta kertaa. Ja tottakai ylpeä olen saanut olla muutenkin! 🙂 ♥

Tänään mulla oli sen toisen tanssiryhmän ensimmäiset treenit. Ihan mahtavaa ja huippua!! Pari tuntia tanssittiin ja tehtiin koreografiaa. Oikeesti niin kivaa! Älyttömän hyvä porukka ja taitavia tanssijoita me kaikki! Tähän ryhmään mä uskon! 🙂

Testailin vähän mun tanssikorkkareita ja vaikkei tänään vielä niitä käytettykään, niin niille tulee käyttöä tässä syksyn mittaan. 🙂 Huippu päivä!

Miten sitä saakin itselleen aikaseks sellasen tilan, että sydän hakkaa ja silmissä sumenee ja tekee vaan mieli huutaa?! En siis puhu nyt mistään paniikkihäiriöstä, vaan hetkellisestä stressiahdistuksesta. Yks pieni ajatus (huoli) yritykseni tulevaisuudesta ja sit yhtäkkiä jossain sadasosasekunissa tuhatmiljoonaa muuta huolta ja paniikin aihetta päähän. 🙁 Miten sitä oppis elämään enemmän tässä ja nyt? Eikä huolimaan aina huomisesta? Kyllä mä 90% ajasta osaan nauttia hetkestä, mutta sitten takapiruna aina kummittelee jotkut tyhmät huolenaiheet. 🙁

Eilen paperihommien, Erican ja Saran kanssa kahvitteluiden ja päikkärien jälkeen lähdin äitini kanssa lenkille ja uimaan. Lenkille sain päälleni uudet HM:n mustat jumppatrikoot sekä mustan topin. Oli muuten hyvät!

Lenkkeiltiin tunnin verran, jonka jälkeen mentiin vielä mereen uimaan. Lenkki sujui jotenkin ihanan kevyesti ja juoksu tuntui kivalta. Teki mieli aina heti jatkaa juoksua kun oli ehtinyt ottaa pari kävelyaskelta väliin. 🙂

Lenkin jälkeen tosiaan hypättiin äitin autoon ja ajettiin Hietsuun. Siellä on sellainen ihana paikka jossa äiti käy uimassa ympäri vuoden, avantouintipaikka siis. Itse oon käyny kerran siellä äitini mukana talvella avannossa ja nyt jo eilen merivesi tuntui mun mielestä kylmältä!! 😀 Mutta ihanan virkistävä olo siitä tuli silti ja päätinkin, että haluan tänä syksynä ja talvena käydä siellä uudestaankin.

Ihana fiilis oli tuon parituntisen jälkeen. Äidin seura ♥ ja hyvä treeni ja päälle vielä rentoutus meressä + saunassa. Lisää näitä hetkiä. ♥