Vähättely, nöyristely ja onnistumisen pelko
Ihan tässä lähiaikoina oon saanut kuulla useammaltakin ystävältäni ja tuttavalta ja teiltä lukijoiltani, että olen ihan pieni ja ”kuihtunut”. 😀
Tämä on saanut mielessäni heräämään erilaisia ajatuksia.
Oon reagoinut oikeastaan kaikkiin näihin kommentteihin vähän nöyrästi leuka rinnassa jotain pientä mumisten ja sananloput nielaisten, ehkä hiukan jopa väheksyen että ”eihän tässä nyt mitään oo..en mä mitään oo tehny ees”-tyylisesti.
Mitä?! Miksi ihmeessä?! Mistä johtuu se ettei omista saavutuksistaan voisi oikeasti olla ylpeä ja iloinen? Tai siis tottakai olen näitä molempia. Mutta miksi sitä ei vaan oo rinta rottingilla, että ”hei kiitti, vitsit mä oon itekin tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä”? Koska niin ajattelen.
Ja oonhan mä tehnyt perkuleesti hommia tän eteen. Miksi sitä pitäis jotenkin väheksyä?
Tämä oma käyttäytymiseni johti miettimään mun omia asiakkaitani.
Moni mun asiakkaistani on painonpudottaja. Osa taas haluaa muokata normaalipainoista kroppaansa eri näköiseksi lihasmassaa hakemalla. Siinä on oikeestaan mun kaksi ”pääasiakastyyppiä”.
Molemmissa asiakastyypeissä näen tätä samaa käyttäytymistä kuin nyt itsessäni. Sellainen lapsen innokas kiilto silmissä kysytään: ”Oonko mä oikeesti sun mielestä kehittyny?” Tai vähätellään sitä omaa osuutta asiaan, sanotaan että ”Kiitos Monna, sun ansiosta tämä ja tämä on onnistunut mulla.”
Ei uskota siihen, että itse pystyy. Ehkä jopa ihan vähän pelätään onnistumista. Muuttaako painonputoaminen luonnetta? Tai ylpistyykö sitä kertakaikkiaan kun muskelit alkaa näkyä? Ei, en usko ainakaan tällä suomalaisella nöyristelyluonteella.
Joka tapauksessa onnistumisia vähätellään. Niin omasta toimesta kuin toisten toimesta.
Väheksyntä toisten toimesta usein johtuu taas siitä, että uskotaan/pelätään ihmisen muuttuvan.
Nämä toiset saattavat vastata noihin mun kahteen kysymykseen JOO, kyllä muuttaa luonnetta ja JOO kyllä ylpistyy. Mutta todellisuudessa niin ei oikeasti kovin monelle käy.
Mä oon sitä mieltä, että kaikki te (me) jotka ootte onnistuneet ylittämään itsenne, nostamaan painoa enemmän salilla kuin aiemmin, juosta kovempaa kuin ennen, pudottaneet painoa kropastanne, oppineet tekemään jotain uusia juttuja, haastaneet itsenne ja onnistuneet: OLKAA YLPEITÄ!! Kuljetaan kaikki edes tää päivä leuka vähän korkeammalla kuin yleensä ja rinta rottingilla! 🙂
Perjantaina mä tapasin pitkästä aikaa Astaa. Astan kanssa ollaan tutustuttu tanssin ja bloggailun kautta. 🙂
Käytiin syömässä Märskyn Uppopullassa lounasta ja höpöteltiin maailman menosta ja omista kuulumisista.
Astan kanssa lounastelun jälkeen mä menin VENYTTELEMÄÄN!! Hahaa! Jo toista kertaa kahden viikon sisällä. On siinä kuulkaa ihmettelemistä. 😉
Kylläpä oli kivaa. Mun pitäis venytellä ehdottomasti enemmän! Se on sellanen mun kulmakivi. :/
Illalla tehtiin Tuukan kanssa täytettyjä patonkeja.
Moniviljapatonkia ja täytteseen tonnikalaa ja kevyt kermaviiliä.

Eilen mä tapasin mun vanhoja työkvaereita. Käytiin ottamassa pari drinksua ja laulamassa karaokea. 🙂
Kaksi hyvää I love me-messutuotetippiä muuten tässä välissä.
Käytin eilen piiiitkästä aikaa itseruskettavaa. Sain testiin tällaisen Leader Cosmeticin My Sun-tuotteen. Ja siis yllätyksekseni tulos oli tasainen ja se ei haissut pahalle. 😀 Mun mielestä monissa itseruskettavissa on nimittäin tosi paha haju.
Toiseksi testasin Richin hiusseerumia. Oli pikkuisen vaniljan tuoksuinen ja tuntui tosi hyvältä. 🙂
Sitten kun oli itseruskettavat kuivuneet niin mekkoa päälle.
Testailin kaikkia mekkoja mitä mulla kaapista löytyi. Harmikseni tosi moni oli jäänyt isoksi. Tavallaan harmi vaatteiden puolesta siis.
Mutta mä siis kokeilin myös mun YLIOPPILASMEKKOA!! 😀 SIis sitä mikä mulla on ollut päällä ristuksen monta vuotta sitten kun olen päässyt ylioppilaaksi.
Tsump se sujahti päälle! 😀
Sitä en kuitenkaan baariin laittanut. Vaan päädyin näihin.
Tämän näköisenä sain eilen taas (jo toistamiseen parin kk:n sisällä) kuulla joltain mieheltä baarissa, että ”ootko sä oikeesti mies”?!?! WHAAAT!!!
Mulle tultiin myös ehdottamaan kädenvääntöä ja karaokea laulaessani kuulin kuinka kaksi miestä baaritiskillä supatti ”kato ton hauista”.. 😀
Hyvin hämmentävää.. Oikeasti. Mitä sitten sanotaan sellaisesta naisesta, jolla on oikeesti todella paljon lihasta?!
Näihin kuviin ja mietteisiin on hyvä lopettaa.. 😉
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! <3
Selkätreeniä ja vartaloiden eroja :)
Heipähei! 🙂
Tänään taas kunnon treenipostausta tiedossa.
Eilisen TRX-toivepostauksen löydät TÄSTÄ linkistä. 😉
Oltiin ihanaisen ystäväni Saran kanssa tekemässä tänään yhteistreeni Sporttikujalla.
Rääkkiä saivat hartiat ja selkä. 🙂
Aloitettiin pystypunnerruksella laitteessa.

Pystypunnerruksen jälkeen vipareita käsipainoilla.
Hahaa! 😀 Mulla oli siis oikeesti ihan pieni ja heikko olo Saran rinnalla. Hitto mitkä muskelit on mimmi kasvattanu! Upea olet muru!! <3
Mutta itselläni on salitreeni vähän jääny vähemmälle lähiaikoina, niin kyllä mä sen myös huomaan ihan voiman ehtymisenä. En jaksanut noita vipareitakaan tehdä kun 6kg painoilla.
Sitten takaolkapäitä penkillä maaten, ”herutus-asennossa”.. 😀 Hahaha!
Täytyy kyllä sanoa, että meillä oli molemmilla vähän asettelemista tietyissä ruumiinosissa, kun tuossa penkillä tehtiin. 😉 Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. Meinas vähän mennä hysteeriseksikin..
Sitten selän puolelle.
Ensin ylätaljassa ihan perushuttua.

Ylätaljasta siirryttiin ristikkäistaljaan. Tehtiin siinä vedot ylhäältä alas kylkiin. Mutta tällä kertaa istuen.
Videota kyseistä tässä:
Ja vielä lopuksi taljassa yksi liike selälle.

Uujea! Oli hyvä! Ai että! 😉
Sitten vielä parit poseeraukset nyrkkeilysalin puolella.
Kuten huomaatte meillä on Saran kanssa kropat muodostuneet erillaisemmiksi toisistaan kun aiemmin.
Sara osallistuu ensi keväänä BodyFitness-kisoihin ja hänellä on nyt menossa massakausi. Lihasta kasvatetaan ja kalorit on reilusti plussalla. Kuitenkin puhtaita raaka-aineita syömällä.
Minä taasen olen pudottanut painoa entisestään (vähän vahingossa) ja vähentänyt salitreeniä ja lisännyt aerobista.
Tässä kuvassa ollaan vielä suht samankokoisia. Ja tää on otettu joskus ehkä toukokuussa. 🙂
Tää on mun mielestä loistava esimerkki siitä miten kaksi eri tyyleillä treenattua kroppaa voi näyttää erilaiselta. 🙂
Tämä seuraava siis tältä päivältä..
Sitten mulla olis pieni info meidän oman firmamme juoksukoulusta. 🙂
Järjestämme 4Runnersin kanssa täyden palvelun Maratonkoulun. Ideana on se, että juoksijalla on 10 kuukautta aikaa saada itsensä elämänsä kuntoon ammattilaisten opastuksella. Pelkkä unelma maratonista ja tahto saavuttaa jotain ikimuistoista riittää hyvin alkuun. Maratonkoulussa lähdemme yhdessä tekemään tuosta unelmasta totta.
Järjestämme 15 yhteisharjoitukset, joissa keskitytään oikean juoksutekniikan saloihin sekä erilaisiin juoksuharjoitteisiin aina peruskunnon parantamisesta – kisakunnon viimeistelemiseen. Lisäksi pystymme tarjoamaan juoksun erikoisliikkeen kaikki palvelut ja ammattitaidon erikoishinnoin juoksijan ulottuville.
4Runnersin Maratonkoulu sisältää ainutlaatuisen 2 kuukauden välein vaihtuvan harjoitusohjelman, jossa otetaan huomioon asiakkaan henkilökohtainan kuntotaso, tavoitteet, toiveet ja hänen muut harrastuksensa. Kyseessä on palvelu, joka jo itsessään maksaa n. 80€/kk, mutta nyt se on lisätty pakettiimme.
Maratonkoulu huipentuu varmasti ikimuistoiseen 16.8.2014 juostavaan Helsinki City Marathoniin.
Maratonkoulu sisältää:
Osallistumisoikeuden Helsinki City Maratonille 16.08.2014
– 15 tehokasta ja monipuolista yhteisharjoitusta valmentajien johdolla.
– 2 kk välein vaihtuva henkilökohtainen harjoitusohjelma
– Henkilökohtainen juoksuvalmentaja/Personal Trainer vain sähköpostin päässä.
– 15% alennusta kaikista juoksukengistä ja tekstiileistä 4Runnersista koko maratonkoulun ajan.
– Gore Running Wear tekninen juoksupaita
– Gu-Energy lisäravinteita
– Vierailevia valmentajia
Maratonkoulu hinta: 390€/juoksija
Ilmoittautumiset ja lisäkysymykset:
tuukka@4runners.fi
Näihin kuviin ja tunnelmiin! Loistavaa keskiviikon jatkoa! 🙂
Mä suuntaan taas nokkani kohta kohti Mäkelänrinnettä ja asiakkaiden treenejä.
Loppuun vielä Geren edesottamuksista kollaasi. 😉


30












