Hae
Monna Treenaa

Mitä oot valmis tekemään somen eteen?

Oon miettinyt lähiaikoina sitä, että kuinka paljon ihmiset on(kaan) valmiita tekemään somen eteen.. Ja tää pohdinta ei tuu somekouluttajan roolissa, vaan ihan Monnana. Somen käyttäjänä ja itse somevaikuttajana.

Missä menee rajat?

Oon miettinyt mm. sitä, että onko ihmisillä rajoja? Tekeekö somen päivittäminen niin paljon paineita, että sitä on valmis kertomaan KAIKEN elämästään ja itsestään ja menneisyydestään, että kunhan vaan saa tykkäyksiä ja näyttökertoja?

Kuinka paljon haluaa elämästään jakaa ja antaa tuntemattomille seuraajille? Haluaako kertoa kaiken peräpukamista rahahuoliin? Tai haluaako kulkea kännykkä kädessä sukujuhlista hautajaisiin? Kunhan vaan tulee sisältöä ja AITOA sellaista, että ei vaan kukaan seuraaja epäile, että on epäaito.

Mä oon itsekin miettinyt missä mun rajat menee. Mulla on ollut kaksi aika selkeää rajaa lähes aina. Ne on seksi ja talous. Puhuin eräässä tilaisuudessa viime viikolla näistä mun rajoista ja joku kysyikin, että miksi en esim. seksistä puhu.

Koen, että on hienoa, kun on somessa ihmisiä, jotka puhuu avoimesti seksistä. Mutta itse en halua siitä puhua. Kaikki asettaa omat rajat. Jollekin on helppoa ja luontevaa puhua seksistä, jotkut (esim. mä) haluaa pitää sen asian ihan omana. Mä en kokis yhtään omana kertoa mun ja Tuukan seksielämästä mun IG:ssä. Silloin päästäisin tuntemattomat ihmiset liian lähelle, jonkun rajan yli.

JOKAISELLA OMAT RAJAT

Mun mielestä on TOSI tärkeää muistaa, että mä puhun nyt vain omista rajoista ja omista mielipiteistä! JOKAISELLA on oikeus asettaa ne rajat mihin haluaa. Joku asettaa tiukemmat rajat kuin mä ja joku taas löyhemmät rajat. <3

Mä tykkään seurata tilejä, joissa puhutaan niistä asioista joista itse en puhu. Mun mielestä kukaan ei saa arvostella sitä, että missä toisen rajat menee. Ei suuntaan eikä toiseen.

Tähän samaan asiaan kuuluu myös mielipideasiat ja kannanotot! Kenenkään vastuulla EI OLE ottaa kantaa kaikkiin asioihin. JOKAINEN päättää mistä puhuu omassa somessaan. Ei tarvi myöskään tuntea huonoa omatuntoa, jos ei ota kantaa johonkin, vaikka on haastettu kertomaan oma mielipide asiasta X.

UPEAMPAA, parempaa, enemmän!

Oon miettinyt tätä paljon viime aikoina. Kuinka paljon ihmiset on valmiita laittamaan likoon somen tähden? Sen tähden, että saa lisää seuraajia tai tykkäyksiä kuviin? Musta tuntuu, että mä en oo valmis laittamaan niin paljon, kuin joku toinen.

Mä välillä mietin, että oonko mä ja mun jutut jo menneen talven lumia. Jaksaako kukaan enää lukea niitä? Mutta sitten mietin, että en mä oo valmis alkaa revittelemään jotain otsikoita sillä hinnalla, että saisin lisää seuraajia ja samalla poistaisin omia rajojani.

On jotenkin myös aika kamalaa, kuinka paljon some vaikuttaa ihmisten omanarvon tunteeseen. Pitää koko ajan pystyä tekemään upeampaa, parempaa ja enemmän! Pitää osata tehdä hienoja ja hauskoja reelsejä, pitää ottaa upeita kuvia, pitää vuodattaa sydänjuuria myöten tuntemuksia, pitää antaa enemmän ja enemmän.

Ihmiset suunnittelee jopa lomamatkoja sen perusteella, että mistä saa hienoimmat IG-kuvat.

Yksityinen tili

Kerroin teille maaliskuun lopussa, että halusin laittaa IG:n yksityiseksi. Se oli sitä pari päivää, kunnes mun oli avattava se julkiseksi. Se on mun työkanava, joten se ei voi olla yksityinen. Näin sanoi yhteistyökumppanit ja ymmärrän heitä.

Silti mua houkuttaa se edelleen. Ja esim. oon miettinyt, että kesäloman ajaksi laittaisin tilin yksityiseksi. Toisaalta sekin on niin ristiriitaista. Samaan aikaan sitä haluaa kasvattaa tiliä ja näyttökertoja jne.. jotta voisi jatkaa tätä työtä ja saada palkkaa myös yhteistöistä jne.. Ja samaan aikaan tuntuu siltä, että onko musta tullut vanha täti, joka ei enää ymmärrä miten paljon ihmiset arvottaa itseään ja toisiaan pelkän perkeleen IG:n seuraajamäärän perusteella. 🙁


Monna <3 

Lue tästä tuo edellinen postaus: IG-TILI YKSITYISEKSI!

Mitä tekisit, jos raha ei olisi esteenä?

Mä välillä mietin, että oonko mä ajautunut tekemään jotain työtä tahtomattani? Tai että teenkö jotain työtä vaan vähän niin kuin autopilotilla ja siksi, koska siitä saa rahaa. Ja että mitä mä tekisin, jos mun ei tarttis miettiä ollenkaan rahaa..?!

Mä oon taas lähiaikoina miettinyt näitä asioita paljon. Mä oon elämässäni vähän niin kuin ajautunut moniin hommiin. En oo määrätietoisesti halunnut tehdä sitä tai tuota työtä, mutta oon huomannut yhtäkkiä niitä tekeväni. Ne ei oo tuntunut vastenmielisiltä töiltä, mutta ei myöskään intohimolta.

Mä en oo ikinä ajatellut, että joku tai jotkut koulutukset tekis ihmisestä jotenkin toista korkeammalla olevan. On hienoa siis tietysti, että jotkut ihmiset haluaa kouluttautua, mutta mulle itselleni tittelit ei oo koskaan oikein kertoneet ihmisestä tai sen osaamisesta mitään.

Ja haluan vielä tarkentaa, että ihailen ihmisiä, jotka jo vaikka yläasteella tietää, että haluaa olla isona leipuri ja sitten opiskelee leipuriksi. <3 En siis halua mollata kouluttautumista ja opiskelua tietysti lainkaan!!

Ei säännöille ja lokeroille!

Mä karsastan tosi paljon erilaisia sääntöjä ja lokeroita. En tarkoita, että karsastan vaikka käyttäytymissääntöjä tai lakeja tms.. 😀 Mutta tarkoitan näillä säännöillä ehkä juuri sitä lokeroimista! Että pitäisi tehdä näin tai pitäisi tehdä noin. Mä en itse oo halunnut tehdä sillä tavalla, kuin säännöt sanoo vaan sen takia, että ne sanoo niin. Mennä johonkin tiettyyn lokeroon, koska näin vaatii yhteiskunta tai joku muu.

Oon kyllä mennyt lokeroihin tai ainakin yrittänyt tunkea itseäni niihin, mutta oon ymmärtänyt sen ettei siellä oo mun paikka. Niissä oleminen ahdistaa ja tuntuu ihan fyysisenä pahana.
Oon miettinyt, että pohdinko mä liikaa näitä asioita, tunnenko liikaa, aistinko liikaa… Pitäiskö vaan mennä ja uurastaa, vaikka se ei aina tunnu hyvältä tai sitä työtä kohtaan ei oo mitään paloa?

mikä musta tulee isona?

Mä en tiedä sitä vieläkään. Täytän tänä vuonna 42 vuotta, enkä tiedä mikä musta tulee isona. Mulle on alkanut hahmottumaan tosi vahvasti se, että mikä on mun vahvuus ja mikä on mun tehtävä täällä maapallolla. Mä en vaan vielä tiedä tarkalleen, että miten saan sen tehtyä. Tai että miten saan siitä tehtyä työn itselleni.

Mä kysyin jokunen viikko sitten teiltä mun IG-seuraajilta, että mitä te tekisitte, jos ei tarvitsis miettiä rahaa.

Te vastasitte mm:

  1. Olisin kotiäiti pidempään.
  2. Vaka-lastenhoitaja (2-3pv/vko) JA rakennusalan yrittäjä
  3. En tekisi enää töitä. Jotain vapaaehtoista sopivassa suhteessa.
  4. Hyväntekeväisyystyötä, jossa kohteena olisi lapset ja nuoret.
  5. Rahataitovalmennusta ihmisille, joilla ei riitä raha sen maksamiseen.
  6. Perustaisin kissojen hoitokodin.
  7. Olisin bisnesenkeli. Panostaisin naisten yrityksiin ja yrittäjyys-suunnitteluun.
  8. Valokuvailisin kukkia.
  9. Samaa kuin nytkin. Ei tätä tee rahasta.
  10. Tekisin vapaaehtoistyötä vanhusten palvelukodissa. Olisin ystävä vanhuksille.
  11. Rennolla otteella nykyammatin maalarin hommia ja edellisen ammatin (lastenhoitajan) ”kivat keikat”.
  12. Käsityöläinen.
  13. Haluaisin oman pikkukahvilan.
  14. Perustaisin eläintalon löytöeläimille ja kodittomille.
  15. Samaa kuin nyt, töissä päiväkodissa. Kävisin samalla koulua, että saisin LTO pätevyyden.
  16. Puutarhuri / maisemasuunnittelija.
  17. Hyväntekeväisyystyötä esim. eläinten parissa.
  18. Liikkuisin luonnossa ja ihmettelisin elämää.
  19. Lankakaupan pitäjä, osa-aikainen siivooja.
  20. Paljon vapaaehtoistyötä esim. eläinten ja lasten parissa.
  21. En tekisi töitä. Matkustelisin ja treenaisin.
  22. Tätä työtä mitä teen nytkin, oon kampaaja.
  23. Mä vaan haluaisin huolehtia mun läheisistä. Pistäisin varmaan päiväkodin pystyyn, missä saisi toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, eikä aina raha olisi esteenä.
  24. Ostaisin itselleni vaatteita, ennen kaikkea istuvia rintaliivejä.
  25. Kävisin hoitamassa paikallisten löytöeläinkotien eläimiä ja asuisin jossain Saimaan rannalla.
  26. Opiskelisin floristiksi ja perustaisin kukkakaupan.
  27. Vanhuksien apuna.
  28. Olisin kotona lasten kanssa.
  29. Olisin historian tutkija.
  30. Taidetta! Maalaisin seinii ja tauluja ja tekisin keramiikkaa.


Monna <3