“Okei. Nyt mä  p*rkele aloitan.  Maanantaina aloitan ja sitten syön tosi tarkasti. Treenaan tosi paljon enemmän. Jätän kaikki herkut pois ja OON MOTIVOITUNUT!!” 

Ja hetken aikaa usein ihminen jaksaakin näin, mutta se hetki kestää yleensä n. 2-3 viikkoa.

Kunnes tulee:
– huonosti nukuttu yö
– stressi
– kipeä lapsi
– tavallinen elämä

Moni ajattelee tässä kohtaa, että ongelma on motivaatiossa tai itsekurissa. Useimmiten ongelma ei kuitenkaan ole siinä, etteikö pystyisi. Vaan siinä, että tapa yrittää ei ole ollut sopiva. Se on luultavasti ollut LIIAN RADIKAALI. Liian monta muutosta kerralla.

Liian moni yrittää rankaista itseään voimaan paremmin.

Moni elämäntapamuutos lähtee liikkeelle ajatuksesta: “Nyt mä otan itseäni niskasta kiinni.”

Mä oon huomannut vuosien ja vuosien valmentajakokemuksen kautta, että jos hyvinvointi perustuu:
– pelkkään suorittamiseen
– syyllisyyteen ja itseinhoon
– liian suuriin muutoksiin
– täydellisyyden tavoitteluun

…se harvoin kestää pitkään.

Ja se miksei se kestä johtuu mm. siitä, että muutoksia tulee liikaa kerralla ja ne on liian radikaaleja. Mä sanon monesti mun asiakkaille, että elämäntapamuutoksen pitää ”mahtua sun nykyiseen elämään”. Ei niin, että nyt sä lopetat sun tämänhetkisen elämäntyylin ja kaiken ja alat vaan treenaamaan hulluna ja tuijottamaan kaloreita. Eihän kukaan pysty sellaiseen kovin kauaa. Varsinkaan, jos on perhettä ja työt tehtävänä.

Lisäksi silloin, kun muutoshalu lähtee itseinhosta ja halusta rankaista itseään, on mun mielestä lähtökohta huono. Kun muutoshalu lähtee siitä, että haluaa tehdä itselleen hyvää – on tie eteenpäin pysyvämpi ja ennen kaikkea mielelle parempi. 🩷

Itsensä ruoskiminen, epäonnistujaksi nimittäminen jne – onko ne tapoja, joilla haluat puhua itsellesi? Puhuisitko niin sun ystävälle, puolisolle tai lapselle? Niinpä, luultavasti et. Miksi siis puhuisit niin itsellesi?

Pysyvät muutokset syntyy yleensä paljon paremmin siitä, että olet omalla puolellasi. 🩷

Moni tietää kyllä mitä pitäisi tehdä

Netti ja some on täynnä:
– treenejä
– ruokavalioita
– ohjelmia
– vinkkejä

Tietoa kyllä löytyy, mutta tieto ei yleensä ole se ratkaiseva asia.

Ratkaisevaa on tämä:

👉 Pystytkö sä pitämään kiinni tekemisestä myös silloin, kun väsyttää eikä motivaatio ole huipussaan? Koska juuri silloin rakennetaan oikeasti pysyvää hyvinvointia. Ei silloin, kun kaikki menee täydellisesti.

Hyvinvointi ei myöskään tarvitse ”täydellistä elämää”. Koska hyvinvointi ei ole projekti, joka suoritetaan täydellisesti maaliin. Se on arkea ja arjen pitäisi olla sellaista, jossa sä myös jaksat elää. Pitkäjänteisesti, ei vaan 2 viikkoa.

Jos sä tunnistat itsesi tästä, niin ehkä tärkein asia ei ole:
“miten saan enemmän motivaatiota?”

Vaan:

👉 Miten voisin rakentaa hyvinvointia tavalla, joka oikeasti sopii mun elämään ja pysyy siinä?

🩷

Jos sä haluat tukea sun matkalle, niin hyppää mukaan mun Energinen minä -valmennukseen!! 🩷🩷🩷

Miten on? Onko pienyrittäjän mahdotonta selviytyä tässä maailmantilanteessa?

Mun kokemus on tällä hetkellä sellainen, että vaikeeta se on. Oikeastaan siitä asti, kun korona valtasi maailman, on ollut vaikeampaa. Ihmisten käyttäytyminen rahankulutuksen suhteen muuttui. Pikkuhiljaa myös lama alkoi nostamaan päätään ja ryöpsähti varmaan viimeistään siinä vaiheessa päälle, kun Venäjän hyökkäyssota alkoi. Sitten tuli sähkökriisi ja edelleen taloustilanne on heikko. YT:itä on paljon, konkurssien määrä muutaman viime vuoden aikana on ylittänyt 90-luvun laman määrät. Nyt kun Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin, tuli taas seuraava ”stoppi” talouden positiivisille näkymille.

Kyllä mä oon miettinyt useasti, että mitä jos laittaisi pillit pussiin yrittäjänä ja yrittäisi saada palkkatöitä jostain. Tottakai palkkatöissäkin on aina riskinsä, YT:t voi osua kohdalle jne.. Mutta se on silti erilaista. On erilaista tietää, että seuraavassa kuussa saa X-määrän palkkaa samalla työpanoksella, kun miettiä mitä kaikkea mun täytyy tehdä, jotta saan haalittua kasaan yrityksen tilillä X-euroa, josta maksan alv:t ja yel:t ja tuloverot jne…

Pienyrittäjä voi pärjätä. Tottakai. Voi menestyäkin. Rikastua. Mutta väittäisin, että esim. hyvinvointialalla ja somevaikuttajana (mitkä on ainoita aloja mistä mulla on yrittäjänä kokemusta) on vaikeampaa menestyä, jos ei ole julkisuudesta tunnettu henkilö. Ja ei, en ole katkera. 🙂 En haluaisi muuttaa sitä mitä oon, en janoa julkisuuteen.

Tarpomista kuukaudesta toiseen

Oon tosi onnellinen, että mulla on vakituisia ja pitkä-aikaisia PT-asiakkaita. Ja oon tosi onnellinen, että mulla on säännölliset tulot myös ryhmäliikuntaohjauksista. Mutta jos mä lasken mun PT-asiakkaiden kk-maksut ja ryhmäliikuntaohjaukset yhteen, niin niistä tulee sen verran laskutusta mun yrityksen tilille, että voin nostaa palkkaa ehkä nippanappa sen verran, että voin maksaa oman osuuden asumisesta. Mutta elämiseen ei jäisi rahaa.

Onneksi mulla on myös yhteistöitä ja verkkovalmennuksia. <3

Jos mä laskutan mun PT-asiakkaalta esim. 300€ kuukaudessa, niin lopulta tuosta summasta mulle jää käteen n. 120€. Jos mä hypoteettisesti laskuttaisin yhteensä yhteistöistä, ryhmäliikuntaohjauksista, pt-asiakkaista ja verkkovalmennuksista 5000€ kuukaudessa, niin mulle jäisi käteen n. 2300€. Tosta ei oo kuitenkaan vielä poistettu esim. kirjanpitäjän kk-maksua, kuvausstudioiden vuokria markkinointia varten jne yllättäviä kuluja. Eli jos saisin laskutettua 5000€ kuukaudessa, niin en pystyisi maksamaan itselleni edes 2000€:n palkkaa.

En tarvitse miljoonia, mutta olis kiva elää vapaana rahahuolista

Mä en tavoittele miljoonia. Mutta olis ihanaa, jos voisi elää niin ettei tarvitsisi koko ajan olla huolissaan seuraavasta kuukaudesta. Mun haave olis, että saisin kuukausittain laskuttaa 10 000€. Se olis sellainen ultimaattinen unelma. 🙂 Siitä voisin maksaa itselleni palkkaa X-määrän ja sijoittaa + laittaa säästöön rahaa.

Eikö se niin mene, että unelmat pitää sanoa ääneen?

***

Monna <3

Ps. Tuu seuraa mua intagramiin @monnapursiainen

Pps. Tän postauksen ei oo tarkoitus olla yrittäjä vs. palkansaaja -asettelua, että kummalla menee paremmin. Tässä vaan kerron omat ajatukseni ja kokemukseni.