Tyhjästä voi nyhjästä!
18
Tänä viikonloppuna olen saanut viettää aikaa ihanien ystävien kanssa.
Perjantaina ja lauantaina mulla oli vapaapäivät, joten tänään on työpäivä.
Ihanien ihmisten kanssa viettämäni aika sai taas monta ajatusta mieleen. Ja nyt mieli virkeänä oonkin tässä päivässä, eikä haittaa yhtään vaikka sunnuntai menee töitä tehden.
Perjantaina oltiin ystävien kanssa 90-luvun festareilla. Hauskaa oli, mutta koti kutsui aikaisin. 🙂 Näin silti monta mahtavaa artistia ja sain viettää aikaa rakkaitten kanssa.
Juteltiinkin paljon.
Laitoin festareilta kuvan Facebookkiin ja siihen eräs rakas ystäväni kommentoi, että ”Hitto Monna kun sulla on aina niin hauskaa! 😉 ”
Vaikka tiedän, että tää oli vitsi, enkä ottanut sitä missään tapauksessa huonolla, se sai mut ajattelemaan.
Ja mieleen tuli, että luin jokunen aika sitten jonkun blogista siitä minkälaisen kuvan itestään antaa, vähän jopa tiedostamatta. En muista kenen blogista, mutta hyvä juttu se oli!
Näiden kahden jutun aikaansaamana pohdin myös omaa ns. ”julkisuuskuvaa” minkä itsestäni oon muodostanut.
Tajusin, että helposti vaikuttaa siltä, että mulla on tosiaankin aina hauskaa. Kaikki on kivaa ja mä oon aina iloinen ja nään rakkaita ihmisiä ja teen töitä jota rakastan. Syön vaan superfoodeja ja pulled pork-hampurilaisia. Treenaan kivoja juttuja ja jes mikä fiilis 24/7 ympäri vuoden.
Todellisuudessa mulla ei oo ainaa hauskaa. Kellä oikeesti olis?
Mulla on paljon paskoja päiviä, paljon tapahtuu asioita minkä vuoks meinaa itku päästä ja harmittaa. Paljon joudun uhraamaan, että voin tehdä tätä työtä ja elää tällaista elämää kuin nyt elän. Vaikka nyt on asiakaskalenteri 100% täynnä, niin huoli siitä että onko asiakkaita myös parin kuukauden päästä tai ensi vuonna, on koko ajan ilmassa. Eikä blogin pitäminenkään ole pelkkää yhteistyötuotteiden saamista ja lahjapapereissa pyörimistä.
Mutta mä kerron eteenpäin vaan niistä iloisista asioista. Mä laitan kuvia vain niistä kivoimman näköisistä ruuista. En mä jaksa jokaisesta munakkaasta tai kaurapastamössöstä ottaa kuvaa. Kun mä treenaan, mulle tulee siitä hyvämieli ja olo. Mä kerron siitä.
Silloin tällöin laitan kuvia kun oon iloinen mun ystävien kanssa. Enhän mä halua laittaa kuvaa vaikkapa jostain viestiketjusta, missä kinastelen jonkun ystäväni kanssa.
Nyt on pyörinyt instagramissa ja blogeissa paljon tämä kiusaamista vastaan oleva kampanja. #kutsumua
#kutsumua-kampanjan ideana on ottaa kuva kahdesta (tai useammasta) sanasta, josta toinen (toiset) kuvaa sitä lokeroa, johon ihminen on yritetty tunkea tai jolla ihmistä on haukuttu/kiusattu ja toinen (toiset) sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisi muiden itsessään näkevän ja muistavan.
Mä oon miettinyt pääni puhki, että mitä mä kirjoittaisin tuohon lappuun. Mä haluaisin osallistua kampanjaan, mutta en tiedä mitä kirjottaisin.
Mua on kiusattu ala-asteella. Mutta mä en muista niitä haukkumanimiä. Oon ehkä halunnut unohtaa ne?
Entä mitä mä kirjoittaisin siihen toiseen sarakkeeseen? Minkälaisena mä haluaisin että muut näkee mut..? En osaa sanoa.
Eilen ystäväni synttäreillä ystäväni piti pienen puheen.
Hän keräsi lavan eteen kuusi ihmistä, jotka hänelle on elämänsä aikana jollain tapaa merkannut vähän enemmän tai eri tavalla kuin joku muu.
Mä pelkäsin, että mut kutsutaan sinne lavan eteen. Ja niinhän mut kutsuttiin.
Rehellisesti sanottuna mä vapisin siellä. Mä mietin, että mitähän hän sanoo musta. Tietenkin tiesin, että jotain kaunista. Enhän muuten siellä seisosi vapisemassa kuin haavanlehti.
Kun ystäväni puhui sitten minusta, tuli hyvämieli. Silti jotenkin hävetti seistä siellä. Että miten mä muka nyt oon jotenkin erikoisempi kuin joku toinen. Vähättelin taas itseäni. Ja kainostellen katsoin lattiaan melkein koko puheen ajan. Lopuksi hän sanoi, että ”Monna on niin loistava esimerkki siitä, että tyhjästä voi nyhjästä melkein mitä vaan jos oikeasti tahtoo ja yrittää.”
Ehkä se on tosiaan se mitä voisin kirjoittaa siihen #kutsumua-lappuun.
Haluan olla esimerkki.
Esimerkki siitä, että oikeasti moni asia on saavutettavissa ja mahdollista jos uskaltaa yrittää.
Ja vaikka tiellä on niitä isojakin kiviä välillä, niin ne pystyy ylittämään tai kiertämään.
Kyllä mä toivoisin, että jotkut asiat ois menneet elämäni aikana paremmin ja että esim. mulla olis mun rakas isäni vielä elossa ja mun lähellä. Mutta kun se mun elämä ei oo aina vaan kivaa ja hauskaa, niin siitä pitää yrittää tehdä sellainen. Hauska ja kiva. Mahdollisimman paljon.
Ja vaikka mä välillä epäilenkin itseäni tai taitojani, niin mun on silti vain luotettava itteeni ja yritettävä. Ei tästä muuten tulis mitään.
Mä aion uskaltaa mennä vaikeamman tason tankotunneille, mä aion tehdä kaikkeni että pystyn elättämään itteni tällä ammatilla, mä aion tehdä kaikkeni, että pystyn edelleenkin laittamaan niitä iloisia ja hauskoja kuvia hetkistä mun rakkaiden ystävieni ja perheeni kanssa.
Ja mä aion edelleen olla yrittää kaikkeni, että voin olla se esimerkki. Ja näyttää, että tosiaankin tyhjästä voi nyhjästä!
Pus ja ihanaa sunnuntaipäivää! <3
18 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä en usko, että kenelläkään voisi aina olla hauskaa, kaikilla on huonoja hetkiä ja päiviä. Mutta eipä sitä itsekään tule paljon niinä huonoina hetkinä somea päivitettyä, vaan nimenomaan ne hyvät hetket haluaa jakaa somessa ja huonot hetket jaetaan niiden todellakin läheisimpien ihmisten kanssa. Ja kyllähän sitä mieluummin lukee ja katselee iloisia, positiivisia ja kannustavia päivityksiä/kuvia. Mä ainakin itse ”imen” toisten pahaa oloa ja helposti masentuu itsekin…
Ei varmaan voi tosiaan! 😉
Mulla on ihan sama, mä imen sitä toisten pahaa fiilistä, mutta toistaalta myös imen sitä hyvää fiilistä! 🙂
Olipas koskettava, mutta motivoiva teksti! 🙂
Voi kiitos Inamaria! 🙂
En tiedä mistä nuo sanat tuli, mut tykkään siit tyylistä mitä sä edustat. Onnekas oon, kun sain omille synttäreille yhden oman elämäni idolini. 🙂
Kiitos Sami! 🙂
Ja oikeesti oli kivaa kun sain kutsun synttäreilles!
Mahtava kirjoitus!
Kiitos Saara! 🙂
Ihana teksti 🙂 Niinhän se on, ettei niistä paskoista päivistä halua puhua, mieluummin jakaa sitä onnea ja intoa muille, kuin negatiivistä fiilistä. Jos sä koko ajan ruikuttaisit sen sijaan että olisit aito ihana hymyilevä Monna, ei varmaan kovin moni sua fanittaisi niin kovaa 😉 Sä tuot hyvää mieltä, ja tartutat sitä muihin, ja sä onnistut siinä 110%. Tottakai ”pinnan alla” tapahtuu muutakin, sähän olet vain ihminen. Vähänkö olisi oikeesti kauheeta jos kaikki olisi koko ajan ihanaa ja ruusuilla tanssimista! Silloin sitä onnea ja iloa ei osaisi arvostaa niin paljoa, veikkaisin.
Mutta tosiaan, olet erittäin hyvä esimerkki, että jos tarpeeksi uskoo, pääsee pitkälle. Mä vihdoin uskalsin itse repäistä, ja pakko on vaan uskoa omiin kykyihin. Muuta vaihtoehtoa ei ole 😉
<3
http://nana-superfitme.fitfashion.fi
Kiitos Nana <3
Ihanasti sanottu!
Ja iso hatunnosto vielä sulle! 🙂 Rohkea ja hyvä päätös!!
Ihana ja just innostava ja inspiroiva teksti!
Kiva! 🙂 <3
Oikea motivaatiopostaus ja jos itse alat joskus epäilemään kykyjäsi niin palaa tuohon viimeiseen kappaleeseen <3
Positiivisia postauksia tulee itekin enemmän kirjoiteltua, eihän niistä ikävistä asioista edes välttämättä halua kirjoittaa ja elämässä pitäisi keskittyä siihen positiiviseen. Joskus ikävistä asioista kirjoittaminen voi terapoida ja joskus sellaisella haluaa herätellä ihmisiä… Mutta kummasta elämä enemmän koostuu hyvistä vai ikävistä asioista, toivottavasti hyvistä <3 Pistetään vaan jatkossakin positiivisuus kiertämään 🙂
Toi on totta! Pitää pitää tuo vika kappale mielessä! 😉
Ja todellakin pistetään jatkossakin positiivisuus kiertämään! <3
Miulle tuli myös tuosta #kutsumua kampanjasta sellanen olo, etten keksi mitä siihen lappuun kirjottaisin. En miekään muista enää millä nimellä minuu on alakoulussa nimitelty! Sen takia oikeestaan sit keksin et vien tuon kampanjan konkreettisesti meidän kouluun ja osallistun sit sen kautta, pistän oppilaat miettimään näitä juttuja!
Miusta sie oot samaan aikaan virkistävän tavallinen ja inspiroivan erilainen, noiden tekemistes ja olemises kanssa! Pidä oma linja aina! 🙂
Ihan loistavaa, että oot tehnyt noin!! Oppilaat varmasti ottivat tuosta hyvää mallia ja tosiaan miettivät itsekin näitä juttuja. Hyvä Minni!! <3
Kiitos ihana! <3
Voi että, itku tuli kun oli niin ihana ja koskettava teksti! Kiitos, olet kyllä mahtava! <3
Voi ihana! <3