Oletteko kuulleet sanasta laihaläski? Se on ihan käytössä oleva termi, vaikka onkin mielestäni aika ruma sellainen. Kuitenkin totuus sen takana on merkittävä. Kehonkoostumus versus painokilot, se mistä minäkin täällä niin usein vouhotan. Kiloiltaan laiha ihminen voi olla usein paljon huonommassa kunnossa kehonkoostumukseltaan, kuin häntä vaikka kymmenen kiloa painavampi ihminen. Ja se on se asia mihin kaikkien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Jos ajatellaan kehon hyvinvointia, ei painokilot yksinään kerro mitään. Toki runsaasti ylipainoisella ihmisellä usein on tiputettavaa painokiloissa, mutta kuitenkin hänenkin kohdallaan olisi tärkeä katsoa kehonkoostumuksessa tapahtuvaa muutosta painonpudotuksen aikana. Ei pelkästään vaakaa.

Tänään kirjoitan kuitenkin kehonpainoltaan ns. normaalipainoisista ihmisistä.
Työni kautta kuulen paljon sitä, että halutaan painaa alle 65kg tai alle 60kg. Kysyn aina, että miksi. Kerron myös aina asiakkailleni, että kun me teemme yhdessä töitä, tulee vartalosi muuttumaan treenin ja ruokavalion yhdistelmällä ja silloin painokilotavoite saattaakin muuttua tarpeettomaksi myös asiakkaan silmissä.

Käytän vanhaa kuvakollaasia kertomaan hieman painokiloista ja kehonkoostumuksesta esimerkkiä.

Ensimmäisessä kuvassa olen painanut n.78-79kg. Toisessa n.70kg ja kolmannessa 69kg. Paino ei ole tippunut ”kuin” kymmenen kiloa, mutta muutos kehossa on huomattava. Toisen ja kolmannen kuvan välillä huomaa eron vielä konkreettisemmin. Painomuutos on vain YHDEN kilon, mutta omaan silmään viimesyksyinen kuntoni on huikeasti erilainen kuin vuonna 2012. Muutos on tapahtunut kehonkoostumuksessa.

Kerron esimerkin. On kaksi naista. Neiti C, joka on 165cm pituinen ja painaa 69kg, josta 30kg on lihasmassaa ja 14kg rasvamassaa. Hänen rasvaprosenttinsa on jossain 20% tienoilla. Neiti C treenaa paljon salilla ja hänellä on lihasmassaa hyvin.
On Neiti X, joka on saman pituinen ja painoinen nainen, hänellä on lihasmassaa 18kg ja rasvamassaa 26kg ja hänen rasvaprosenttinsa on yli 30%. Neiti X ei ehdi käymään salilla ja hänen rasvamassa on reilusti suurempi verrattuna Neiti C:hen. Kun heidän molempien pituuden ja painon laittaa BMI-laskukaavaan saadaan silti sama painoindeksi: 25,3 – lievästi ylipainoinen.

Silti tämä Neiti X luultavasti haluaisi vain painonsa tippuvan. Hän ei mieti mitään kehonkoostumusjuttuja, hän miettii vaan vaa’an lukemaa. Mutta miten se keho voi siellä sisällä? Luultavasti viskeraalirasva-arvo heittelee yläkanteissaan, rasvamassan suht korkean määrän  ja lihasmassan suht pienen määrän vuoksi esim. aineenvaihdunta ei toimi kunnolla. Silti ainoa mikä pyörii mielessä on painokilot.

Laihaläski saattaa painaa alle sen kriittisen 60kg:n, mutta hänen rasvaprosenttinsa saattaa huidella reilusti yli 30%:ssa ja viskeraalirasva-arvot on korkeat. Hän kärsii ummetuksesta, päänsärystä, vatsavaivoista ja vetämättömästä olosta. Mutta hän näkee peilistä suht kivan hoikan figuurin, hänelle mahtuvat koon 36 housut ja S-koon paita. Eihän siinä sitten mitää vaaraa ole.

Mutta kun on.
Viskeraalirasva, eli sisäelinten ympärillä oleva rasva on erittäin haitallista elimistölle silloin kun sitä on liikaa. Tämä koskee tietysti myös reilusti ylipainoisia ihmisiä. Korkea viskeraalirasva-arvo kohottaa riskiä sairastua mm. aikuisiän diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja rasvamaksaan. Viskeraalirasvan määrää kasvattaa mm. kovat rasvat, vähäinen aerobinen liikunta, tupakointi, alkoholi, sokeri, stressi ja vähäinen uni.

Tämä on yksi syy, minkä vuoksi olisi elintärkeää miettiä mitä sinne vatsaansa mättää päivittäin. Ja miettiä sitä mistä se oma keho koostuu. Ei ne painokilot yksinään, vaan myös se kehonkoostumus! Eikä vain se ulkonäkö edellä, vaan myös se oikea kokonaisvaltainen hyvinvointi!

***

Hieman pisti muuten hymyilyttämään neuvolassa ensimmäisellä käynnillä, kun neuvolan täti otti minusta painon (ensimmäisellä käynnillä 70kg, eli +1kg raskauden aikana tähän asti) ja kertoi sitten sen olevan hyvin lähellä BMI:n normaalipainon ylärajaa. En viitsinyt hänelle lähteä kertomaan kehonkoostumuskesta. Ja tiedän, heillä on säännöt minkä kanssa pitää asiakkaita käsitellä. Mutta silti, mielestäni olisi vaan niin äärettömän tärkeää, että myös terveydenhuollon parissa alettaisiin enemmän kiinnittämään huomiota ihmisten kehonkoostumukseen, kuin siihen pirun BMI:hin.

Helmikuun 27.pvä astelin A-lehdille, Kauneus&Terveys-lehden bikinikuvauksiin. Mulla oli hieman jännittynyt olo, se ei johtunut kuvauksista vaan jostain mitä mulla oli mukana laukussa.

Tätä kuvaa otettaessa tiesin elämäni muuttuvan. ❤ Sisälläni oli jotain muutakin kuin aamupalaksi nautittua smoothieta.

Ennen kuvauksia kävin nimittäin Herttoniemen apteekissa. Kuukautiseni olivat viikon myöhässä ja olin tuloksesta jo aika varma. Tein raskaustestin A-lehtien vessassa ja tulos oli positiivinen. 🙂

Kun tulin kuvauksista kotiin, sanoin Tuukalle, että mulla on hänelle lahja. Tuukka pisti silmät kiinni ja työnsi kädet eteen. Pistin raskaustestin hänen käsiinsä ja hän avasi silmät. Olimme molemmat yllättyneitä. Halasimme, hymyilimme ja olimme hieman pökerryksissä.

Viime viikon keskiviikkona kävimme Naistenklinikalla katsomassa onhan kaikki hyvin. Viikkoja oli tällöin kasassa 12+4. Ja niin siellä mahassani näkyi pienen tyypin potkimista ja riehumista, siellä se hörppi lapsivettä ja näytti siltä kuin sillä olisi ollut hikka. ❤

Ja kyllä siinä kyynel vierähti poskelle, kun kätilö kertoi masussani näkyvän terve pieni ihmisen alku. Oli kaksi kättä ja kaksi jalkaa, oli selkäranka ja aivotkin kehittyneet juuri oikein. Niskapoimuturvotusta ei ollut yli normaalirajojen ja se tieto sai pienen kiven siirtymään sydämeni päältä pois. Olin jo ehtinyt jännittää, että onhan siellä terve vauva, kun olen jo kuitenkin 35-vuotias.
Ja juuri ikäni vuoksi, tehtiin mulle seulonta trisomia 21:n riskin poissulkemiseksi. Eli otettiin myös verinäyte ultran lisäksi. Pari päivää saimme odotella vielä kirjettä kotiin, että onhan kaikki hyvin. Ja kun perjantaina tämä kirje putosi postilaatikosta, olimme niin innoissamme ja onnellisia, että laitoimme heti facebookkiin uutisen julki ystävillemme. ❤

”Me saadaan syksyllä pikkusisko tai pikkuveli. Se ei oo kuulemma näin karvainen, mutta kivaa se on silti. Äiti ja iskäkin on aika innoissaan.” T.Gere & Pimu

Ihanaa, kun saan sanoa tämän jo ääneen. Nyt ei enää tarvitse peitellä kasvavaa mahaa. Ja toivottavasti alkuraskauden (runsas) pahoinvointikin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. ❤ Loppusyksystä meitä on sitten tässä Pursiaisten perheessä viisi. Kerron teille ensimmäisen kolmanneksen kulusta ja vatsan kasvusta erikseen. Nyt pistän koneen kiinni ja vietän vapaapäivää.

Tämän uutisen myötä blogissani tulee luonnollisesti olemaan juttua raskauden etenemisestä ja muuta vauvahömppää. Treenijuttuja ja muita normaaleja postauksen aiheitani jatkan silti yhtä lailla. 🙂 Aion myös kertoa oman kokemukseni kautta raskauden ajan liikunnasta ja ruoka-asioista. 

Pus! ❤