Pelko

Kun Life Coach -koulu alkoi viime vuoden syyskuussa, tehtiin ensimmäisinä päivinä harjoitus, jonka nimi oli Irti päästäminen. Meidän jokaisen menneisyydessä on asioita, joista me pidetään tiedostamatta tai tiedostaen kiinni. Ne asiat ei aina ole eteenpäin vieviä. Ne voi olla asioita, jotka estää meitä pääsemästä elämässä eteenpäin. Ne voi olla asioita, joiden kanssa me eletään päivittäin ja ne asiat ohjaa meidän tekemisiä.

Tuo harjoitus on jäänyt mulle yhtenä vahvimpina kokemuksina mieleen koko vuodesta. Koko vuosi on opettanut mulle todella paljon niin itsestäni, kuin muidenkin ihmisten käytöksestä.

Mitä harjoituksessa näkyi?

Irti päästämisen harjoituksessa suljetaan silmät ja annetaan intuition kertoa. Kuunnellaan omaa kehoa ja mieltä. Kaikki harjoitousvalmennettavat joille oon tämän harjoituksen tehnyt ja kaikki koulukaverini, jotka teki harjoituksen samaa aikaa kanssani, sai vastauksen. Usein siellä näkyy jotain, joka saa tunteet pintaan.

Tulee sellainen olo, että miten oon antanut tämän asian pitää mua otteessaan näin kauan. Helposti tulee jopa syyllistettyä itseään. Se ei oo harjoituksen tarkoitus. Harjoituksen tarkoitus on nähdä sinne omaan sisimpään, jota ei aina todellakaan elämän ja arjen ja töiden jne ohella näe tai kuule.

Pelko – Se oli asia, jonka mä näin tässä harjoituksessa. Kun aloin miettimään, että mitä mä pelkään ja miksi pelko on hallinnut mun elämää niin monessa asiassa, ei se mietintä ollut ihan kevyttä.

Mikä on tärkein oppi, jonka koulutuksessa sait?

Sain tällaisen kysymyksen seuraajaltani. Ehdottomasti tärkein oppi on ollut luopua pelosta. Se liittyy todella moneen asiaan. Vahvimmin oon tuntenut pelon häipymisen itseni ja muiden ihmisten välillä.

Kun tuossa harjoituksessa esiin tuli pelko, se tuntui isona möykkynä mun rintakehällä ja kurkussa. Mua alkoi itkettää ja itse asiassa nytkin nousee kyyneleet silmiin, kun kirjoitan tätä ja mietin sitä tunnetta mikä mulle tuli, kun käsitin sen.

Oon pitkälti koko elämäni pelännyt hylätyksi tulemista, sitä etten sovi tai kuulu joukkoon. Tämän pelon vuoksi oon hakenut hyväksyntää mielettömästi. Halunnut, että kaikki tykkää musta. Oon janonnut sitä, että kuuluisin johonkin porukkaan, enkä olis vaan yksi Monna, joka tulee ulkopuolisena jengiin sekaan aina käymään.

pettymyksiä ja menetyksiä

Mun isäni oli alkoholisti. Hän oli rakastava perheenisä, joka ei ikinä tehnyt kellekään mitään pahaa. Ainoastaan itselleen juomalla lopulta henkensä. 2003 isäni kuoli alkoholismin aiheuttaneiden syiden vuoksi (mm. maksakirroosi). Samaan aikaan pitkäaikainen parisuhteeni päättyi. Tuntui, että jäin tosi yksin, vaikka mun äitini ja veljeni oli koko ajan vieressä. (ei siis fyysisesti, mutta lähellä) En muista tosta ajasta paljoakaan.

Mulla on päättynyt pari läheistä ystävyyssuhdetta tavalla, jota en toivoisi kellekään. Ystäviä ei voi tavallaan ”jättää”, mutta näiden ystävien kanssa mulle kävi niin. Varsinkin toisen kanssa, joka oli vuosia mun paras ystäväni, kaasoni jne. Hän lopetti ystävyytemme kertomatta syytä.

Kun menettää, yrittää saada lisää tilalle.

Ajattelen itse niin, että kun ihminen menettää, hän haluaa saada lisää tilalle. Täyttääkseen tyhjän tilan. Tätä mä yritin ja paljon. Vasta viime vuosina oon alkanut ymmärtämään sen. Oon puhunut itselleni ja somessa siitä, että muiden mielipiteet ei saisi merkitä niin paljon. Varsinkaan tuntemattomien, ei yhtään!

Mutta vasta tän Life Coaching -koulutuksen aikana, kun oon joutunut uppoutumaan harjoitusten kautta itseeni ja omiin uskomuksiin, pelkoihin ja ajatuksiin, oon ymmärtänyt sen todella. Vasta nyt mulle on viimeisen vuoden aikana tullut oikeasti se ymmärrys sydämeeni, että kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Kaikkien ei pidä tykätä minusta, eikä mun tarvi pitää kaikista.

Pelko on kaikonnut.

<3 Monna