Hae
Monna Pursiainen

Tavallinen perhe

”Teitä on niin ihana seurata, kun te ootte niin ihanan tavallinen perhe.”  Tää on lause, jota sekä minä, että Tuukka kuullaan monesti. <3 Eikä se haittaa meitä yhtään. Sellainen me ollaan.

Prismaperhe

Luin muutama vuosi sitten jutun Helsingin Sanomista ”Prismaperheistä”. Siinä kerrottiin, että alle kolmekymppiset ahdistuu ajatuksesta, että vanhemmuuden myötä vapaus katoaa ja sitten sitä käydään viikonloppuisin ostamassa jauhelihaa alennuksesta, nuhjuiset vaatteet päällä ja hiukset viimeksi viikko sitten pestyinä. Moni nainen ajattelee ja pelkää myös, että äitiysloman tuoma tauko työelämästä olisi haitaksi työelämässä menestymiselle.

Mua naurattaa, koska mä oon itse ajatellut samoin. Sekä ”prismaperheestä”, että työelämässä pärjäämisestä. Rivitalo, farmariauto, perjantaisauna, hypermarketin kassajonot ja sekamelskainen koti = APUA!  Niin ajattelin vielä jopa raskaana ollessa! Siihen samaan liittyi se, että kovaan ääneen pauhasin ettei musta tuu mitään ”äityliä”. ? Haha!

henkivakuutus

tavallisuus kirosana?

Kun mä ekan kerran sain viestiä joltain mun seuraajalta, että ”Sä oot Monna niin ihana seurattava, kun oot vaan niin ihanan tavallinen tyyppi.” – Mä mietin, että voi perse! En mä halua olla tavallinen, mä en oo koskaan ajatellut itsestäni, että olisin kovin tavallinen. Oon aina ajatellut, että mä oon erilainen, siis hyvällä tavalla.

Mun yks hyvä ystävä, jonka oon tuntenut yläasteelta saakka, sanoi mulle tässä yks päivä, että ”Se siinä just onkin hassua! Sä oot Monna tosi tavallinen ja samaistuttava, mutta sitten et kuitenkaan yhtään tavallinen”! 😀

Nykyään ajattelen, että en mä halua olla mitään muuta. Tai siis se tavallisuus ei tunnu enää pahalta sanalta. Mä oon mitä oon ja meiän perhe on mitä on. Ollaan me sitten jonkun mielestä tavallisia tai jotain super outoja.

samaistuttava vai ihailtava?

Sanotaan, että vaikuttaja tai julkisuuden henkilö menestyy jos hän on joko samaistuttava tai ihailtava. Sanotaan esim. että Britney Spears löi läpi sen vuoksi, että oli se ”tavallinen naapurin tyttö”, samanlainen kuin kuka tahansa meistä. Kun taas mietitään vaikkapa Jennifer Lopezia, on hän aina ollut kaikkea muuta kuin tavallinen – hän on ollut ihailtava.

Noi ei mun mielestä kuitenkaan kumoa toinen toistaan. Myös samaistuttava, tavallinen tyyppi voi olla ihailtava.

Ei jalustalle

En oo koskaan halunnut nostaa itseäni jalustalle. Pari viikkoa sitten tanssitunnilla meiän opettaja kehui, että ”Jes, hienosti Monna.” Hymyilin ja hykertelin itsekseni. <3 Kun opettaja kehui toisen kerran saman tunnin aikana, mua alkoi hävettää. Tuli sellainen olo, että apua, älä kehu enempää ettei huomio kiinnity muhun tai ettei joku koe mun ajattelevan olevani jotenkin jalustalla.

Kukaan tuskin noin ajatteli, mutta tuo esimerkki on kuvaava. Oon tykännyt aina esiintyä, mua ei koskaan oo haitannut saada huomiota tai kiitosta jostain, mutta jos sitä on tullut yhtäkkiä tosi paljon, oon vaivaantunut.

Se, että meitä sanotaan tavalliseksi perheeksi tuntuu jopa kunnialta. Se, että me ollaan joidenkin mielestä sellainen lämmin ja turvallinen, tavallinen perhe, jolla on se farmariauto, asuu rivitalossa, käy Pristamassa (tai oikeastaan useimmiten CityMarketissa), on koirat, on sauna ja syödään makaronilaatikkoa. Sitä me ollaan, eikä muuta halutakaan. Se tuntuu hyvältä.


Monna <3

Vastaa