Nollatoleranssi negatiivisille asioille.
0
Otsikko on vähän suppea. En osannut tiivistää tätä asiaa otsikkoon;
Mulla on nykyään ihan tosi pieni (lähes nolla) toleranssi asioille, jotka herättää mussa negatiivisen tunteen tai olon.
Se ei tarkoita sitä, että en kestäisi mitään negatiivista. Tai että en tuntisi vaikka surua tai pahaa mieltä. Mutta oon jotenkin mun elämänpolulla vastaantulleiden ihmisten, kokemusten ja asioiden vuoksi ymmäränyt, että se on vaan ja ainoastaan minä ite, joka voi määritellä sen miten mua kohdellaan ja mitä mun pitää ”kestää”.
Me jokainen itse voidaan vaikuttaa siihen miten hyvin me kohdellaan muita, mutta vaan toivoa, että meitä kohdellaan hyvin myös. Koska me ei voida vaikuttaa siihen, miten muut meitä kohtelee, me voidaan vaikuttaa siihen mitä me hyväksytään.
Oman elämänsä johtaja
Mä haluan olla oman elämäni johtaja. Mä haluan itse päättää sen, että minkälaisessa seurassa vietän aikaa ja mitä teen elämässäni. On asioita joihin ei voi vaikuttaa; vaikkapa, että auto hajoaa tai flunssa iskee just silloin, kun pitäis lähteä lomareissulle.
Ei voi myöskään vaikuttaa siihen, että korona jyllää edelleen maailmassa, mutta voi vaikuttaa siihen miten käyttäytyy asian kanssa.
Eikä voi vaikuttaa siihen, että sataa taivaan täydeltä, kun pitäis lähteä rannalle, mutta voi vaikuttaa siihen miten suhtautuu sateeseen.
On niin hirveän paljon asioita, joihin VOI vaikuttaa!!
MITEN SUHTAUDUN MIHINKIN?
Siihen, että miten suhtautuu mihinkin asiaan voin vaikuttaa 100% !!
Se, että mä suhtaudun elämään ja asioihin positiivisuudella, ei tarkoita sitä etteikö mulla olis ihan susip**koja päiviä tai jopa viikkoja. Tai etteikö mua joku asia ottais päähän tai harmittais tosi paljon. Kyllä ottaa ja harmittaa. Mutta positiivisuus on mun voimavara ja sitä haluan puskea ulospäin ja jakaa niin paljon muillekin kuin mahdollista.
Mä oon päättänyt joskus muutama vuosi sitten, että mä suhtaudun asioihin positiivisuuden kautta. Ilon kautta. Mä myös suhtaudun asioihin nykyään niin, että mietin aina ”tälläkin oli joku tarkoitus”.
Jos (ja kun) elämänpolulle sattuu inhottavia asioita ja negatiivisia juttuja, niin voi päättää katkeroitua tai voi päättää ajatella, että okei, tälläkin oli joku tarkoitus ja löytää siitä ehkä sitä kautta jotain positiivistakin. Tietysti aina näin ei oo ja asiat voi ja saa pänniä ihan pirusti!
Mutta se, jääkö siihen makaamaan vai nouseeko ylös ja uskoo, että parempaa on tulossa. Se on sun päätettävissä. <3
Ihanaa viikonloppua! <3 Ja positiivisia tuulia!
<3 Monna