Muistan aina kun eräs kollegani sanoi mulle puoltoista vuotta sitten joululoman jälkeen jotakuinkin näin:
”Ethän sä voi näyttää sun lukijoilles ja asiakkailles, että sullakin lipsahtaa lomalla herkuttelun puolelle. Sen pitäis olla joka ikinen päivä vuodesta kun pt:n itsekuri pelaa ja esimerkki toimii.”

Mä itse taas ajattelen niin, että mun vahvuus on se, että mä tiedän tasan tarkkaan millasta se on kun tekee mieli herkutella ja jätskikoukku jää päälle.
Uskon, että voin valmentaa omia asiakkaitani oman kokemuksen kautta. En ole mikään superihminen ja syö pelkästään parsakaalia joka päivä.

Tänä kesänä olin päättänyt, että annan lomalla mennä rennommin.
Jos tekee mieli jäätelöä tai karkkia, niin käyn ostamassa sitä.

Nyt siitä on n.kaksi ja puoli vuotta kun aloitin uuden elämäntavan. Jokapäiväinen herkuttelu ja jokaviikonloppuinen dokaaminen sai jäädä. Urheilu ja terveellinen ruokavalio sai tulla.
Ajatelkaa, yli kaksi vuotta ja silti vanhoihin tapoihin tulee välillä sorruttua!!
Elämäntapamuutos on mielestäni niin hyvä sana. Vanhasta elämäntavasta muutos uuteen, ei siis mikään pikadieetti. Tai pikakuuri.
Kokonaisvaltaiseen muutokseen menee kauan!!

Kroppa muuttuu nopeammin, mutta mieli tulee hitaammin perässä.
Vanhoihin tapoihin on niin helppo mennä mukaan. Ne tuntuu kotoisilta ja mieltäylentäviltä.
Vaikka fyysinen ja henkinen hyvinvointi onkin parempi nyt uusien tapojen myötä, silti ajattelen vieläkin että ”nyt mä otan rennommin, mä oon ansainnut tän pari viikkoa löysempää syömistä”.
Eli tavallaan palkitsen itseäni ruualla. Vai voisiko sen ajatella niin, että palkitsen itseäni löysemmällä loma-asenteella? Ei koko ajan nipotusta siitä voinko nyt ottaa ton jätskin vai ei, pitäiskö se syödä vasta viikonloppuna kun on karkkipäivä.. Pää lepää ja kroppa lepää.

Vaikka oonkin kesälomalla treenannut, on se ollut silti leppoisampaa treenaamista. Vähän fiilksen mukaan ja silloin kun ei oo muuta.
Normaalisti mulla on kalenterissa ylhäällä treenit. Mä suunnittelen usein viikon etukäteen, että tolloin mä meen tankotanssimaan, noina päivinä mulla on salitreeni, tossa mä voisin käydä vähän temppuilemassa.. jne.. 😉
Nyt lomalla treenaaminen oli oikeastaan sitä, että meni salille tai lenkille tms. jos ei ollut mitään muuta tekemistä. 😀

Ja kyllä teki hyvää, mielelle ja motivaatiolle. Nyt on taas aivan uutta intoa täynnä. Tekee mieli asettaa jotain pieniä tavotteita syksylle, suunnitella kalenteriin tankotanssitunnit ja salit etukäteen. Pari lenkkiäkin ois hyvä tehdä viikkoon ja uus tanssiharrastuskin alkaa. Ihan mahtavaa!! 🙂

Kolmessa viikossa saa kuitenkin kroppaan myös näkyviä muutoksia siihen vähän huonompaan suuntaan. Eli kyllä, PT on rupsahtanut (ja repsahtanut) loman aikana.
Ei ehkä mitään äärettömän suuria muutoksia oo tullut, mutta itse ne huomaan.
Huomaan, että iho ei oo niin kimmoisa, lihaksista puuttuu tietynlainen jämäkkyys, vatsa ei oo niin littee. Ja sitten se kauhein; pepussa ja takareisissä on selluliittiä!! OMG! 😀 😀

Mutta nää yllämainitut asiat ei masenna mua tai saa aikaa reaktiota, että no paskat, antaa mennä sitten. Lisää jätskiä ja karkkia. Ei.
Nää asiat saa aikaan sen, että mä oon ihan täynnä intoa ja motivaatiota saamaan sen kimmoisuuden takaisin ihoon, saamaan lihaksiin taas jämäkkyyttä ja saamaan vatsan takaisin litteemmäks. 🙂

Antakaa tekin siis itsellenne armoa välillä! Ei vuodesta tarvi elää 365 päivää syömällä parsakaalia ja raejuustoa. Se riittää kun tekee sitä 345 päivää! 😉 😀 Hehe!
Herätelkää välillä motivaatiota ja herätelkää myös sitä kehoanne. Puhtaasti samanlainen ruokavalio päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ei pidä kehoa hereillä.
Jos joskus lipsahtaa herkuttelun puolelle, niin so what? Kunhan sinne ei jää rypemään.

Jos salille ei vielä tee mieli mennä, ottakaa hyötyliikunta käyttöön. Pyörä alle ja sillä kauppaan, kaupungille tai kahville kaverin kanssa. Tai lenkkitossut jalkaan.

Tässä vielä mun miete:
Arvosta itseäsi joka päivä. Älä kuluta arvokasta elämääsi inhoamalla itseäsi tai etsimällä itsestäsi vikoja. Löydä ne hyvät puolet. Hyväksy se, että joskus tulee takapakkia ja alamäkiä. Mutta niistä pystyt aina nousemaan kun vain tarpeeksi haluat.
Rakasta itseäsi, sillä sinua on vain yksi.

Iloista tiistaipäivää! 🙂
Mä hyökkään nyt mun aamupalan kimppuun!

Nyt on kuulkaa käyny niin, että mulla loppu ideat kirjoittamisesta.
Siis luultavasti jo huomenna on joku idea, mutta nyt just tuli sellanen hetkellinen ideaköyhyys.
Kattelin kaikki vanhat luonnoksetkin läpi, että jos siellä ois joku kiva mitä voisin vähän muokata ja postata. Mutta ei.
Oli vaan keväältä NRJ Workoutista luonnos, jota olin tekemässä kun lähdettiin lenkille Geren kanssa ja multa purtiin sormi poikki. Sit loppu kirjoittaminen workoutista ja muustakin hetkeks.

Muutenkin musta tuntuu, että kauheesti nyt on bloggaajakollegoilla informatiivista tekstiä ja mulla ei niin mitään infottavaa. 😀 Ainakaan mitään sellaista kauheen fiksua.

Mä oon tässä parin viimepäivän aikana treenannut ja tehnyt töitä. Jotenkin siis hyvin samantyyppistä hommaa kuin aina ennenkin! 😉
Mulla on kyllä sellaista lomakaipuuta jo aika kovasti. Mutta eipä oo toisaalta töitä enää kuin tällä viikolla kaks päivää ja ens viikolla kolme!! 🙂 Hihi! Sit alkaa mun kesäloma jabadabaduu!!!!

Juhannuksesta jäi vähän sellanen lomafiilis kyllä päälle. En ihmettele yhtään, että miks niin moni aloittaa lomansa juhannuksesta. Toisaalta, nyt ei säät suosi ainakaan täällä etelässä.. Mutta heinäkuussa paistaa vaan aurinko! 😉 😀

Alkuviikon treenit on sujuneet juoksulenkillä, oman kehonpainolla tehtävällä treenillä ja eilen selkä-hartia-ojentaja-treenillä.
Nyt on yläkroppa aivan tiltissä ja tänään oiskin tarkoitus ennen töitä käydä tekemässä jalkatreeni.

Eilen illalla herkkuhammasta kolotti ihan hulluna illalla.
Mä otin ainekset kaapista ja tein suklaafudgea. 🙂
Tosi helppo tehdä ja nopee! Joten tässäpä ohjetta peliin:
– 3 rkl kookosöljy
– 2 rkl juokseva hunaja
– 2 rkl raakakaakaojauhe
– 1 rkl maca
– 1 rkl lucuma
Ainekset sekaisin ja lautanen jääkaappiin n.5-10min, kunnes fudge ”jähmettyy”.
Itsehän en ihan jaksanut odottaa ja laitoin pariksi minuutiksi pakkaseen. 😀

Saako sitten vähän paasata?!
Mä tein eilen instagaramiin tollaisen kuvan. Mä en voi käsittää miksi tasa-arvoinen avioliittolaki ei mennyt eduskunnassa läpi!!!! Mä en ihan oikeasti voi käsittää!!
Miten jonkun toisen rakkaus voi olla joltain toiselta pois?! Tai siis no tottakai jos joku homo rakastaakin toista homoa eikä sitä katkeraa ja ahdasmielistä heteroa, ni silloin se on siltä pois. 😀 😉

Mutta siis ihan niinku tosissaan, en tajua!! Mä haluan uskoa, että jos tästä asiasta tehtäis kansanäänestys, niin Suomen kansa olis fiksumpaa kuin eduskunta ja laki menis läpi!

Mä en paasaa enempää, koska muuten mulla menee hermo. Nyt jo meinaa ruveta kiehuttamaan.
Mä lähden nyt murrin kanssa pihalle viilentymään! 😉
puspus <3