Tuntuuko pelkkä hölkkääminen, juoksu tai rivakka kävely välillä tylsältä? Mun mielestäni ainakin tuntuu! 😀 Siksipä on kiva lenkin varrella tehdä jotain eri liikkeitä sinne normaali etenemisen sisälle, jotta saa lenkistä vähän mielenkiintoisemman ja monipuolisemman.

Liikkeitä varten ei tarvitse lenkkipolun varrella olla yhtään mitään häkkyrää tai leuanvetotankoa, nämä kaikki voi tehdä vaikka ihan vain asfaltilla tai suurempaa kiven möhkälettä tai kantoa apuna käyttäen.

1. Ojennusdippi

Kun vastaasi tulee korkeampi kiven lohkare, kanto tai vaikkapa kalliota – voit pysähtyä tekemään tämän liikkeen. Aseta jalat yhteen ja kädet kapeaan asentoon taaksesi. Vie rauhallsesti pakaraa alaspäin ja samalla koukista kyynerpäistä itseäsi alaspäin. Kyynerpäiden tulisi sojottaa kohtisuoraan taaksepäin ala-asennossa. Pumppaile 15-20 toistoa ja jatka lenkkiä.

2. Kaksipistepito

Seuraava liike on keskivartalolle. Kaksipistepitoa helpompi versio on kolmipistepito. Tee jompi kumpi. Jos teet tämän kaksipistepidon, nostat siis yhden jalan ja yhden käden irti maasta samaan aikaan. Jos teet kolmipistepidon, on tarkoitus kolmen kohdan osua maahan – joten joko yksi jalka tai yksi käsi kerrallaan ylös.
Tee liike hallitusti ja pidä yläasennossa aina muutaman sekunnin pito. Tee kymmenen pitoa ja jatka lenkkiä.

3. Kääpiökävelyä ylämäessä

Kun vastaasi tulee seuraava ylämäki, vaikka loivakin – mene kyykkyyn, pistä kädet korville ja pidä selkä suorana. Lähde etenemään ylämäki kääpiökävelyllä. Mäen huipulle päästyäsi jatka lenkkiä. Toista tämä seuraavankin ylämäen tullen.

4. Punnerrus

Seruraava pysähdys lenkin varrelle on punnerrus. Tee punnerrukset joko polvet maassa tai suorin vartaloin. Tee 10-15 toistoa, huilaa hetki ja tee vielä toistamiseen.

5. Penkille askellus + askelkyykky

Kun lenkkisi varrella eteen tulee seuraava penkki, kanto tai kiven möhkäle – tee askellukset sille. Tee aina yksi jalka kerrallaan ja vaihda vasta sitten. Ota pitkä askel taakse ja mene askelkyykkyyn, nouse sitten penkille toisen jalan viereen. Toista kymmenen kertaa per jalka.

***

Näin! Tuli heti sellainen olo, että täytyypä itekin lähteä tekemään tällainen lenkki nyt hetimmiten! 🙂

Kivaa viikon starttia ja aurinkoa päiviin! <3

”Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää
ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta
haitalliseen riippuvuussairauteen.”

***

Mietittiin tuossa jokin aika sitten mieheni kanssa, että ollaanko me oltu riippuvaisia joskus jostain elämämme aikana. Piti miettiä ihan tosi tarkasti, että miten on asian laita. Tulin siihen tulokseen, että en ole ollut. Tai niin ainakin väitin itselleni.

Riippuvuus on toki aika iso sana, mutta toisaalta siihen on helppo sortua. Monestihan me ihmiset olemme jollain tapaa riippuvaisia asioista. Mutta sitten onkin se raja, onko se tervettä ja hyödyllistä riippuvuutta vai onko se sairaus, joka rajoittaa elämää. Se voi olla hiuksenhieno raja. Usein ajatellaan, että riippuvuutta tunnetaan jotain ainetta kohtaan. Vaikkapa alkoholia, tupakkaa tai huumeita. Mutta riippuvuutta voi tuntea niin montaa asiaa kohtaan. Voi olla riippuvainen huomiosta, liikunnasta, somesta, seksistä, pelaamisesta jne..

Mielestäni se, että jos jokin asia vaikeuttaa ja haittaa jollain tapaa normaalia arkea, ei enää ole tervettä riippuvuutta. Kun mietin omaa treenaamistani pari vuotta taaksepäin, jolloin olin juuri päässyt treenin makuun oikeasti – ettei se enää ollut pakkopullaa – tuntuu määrät ehkä aika isoilta. Olinko silloin kääntänyt juhlimiskierteen treenaamiskierteeksi? Mutta oliko se riippuvuutta? En tiedä.

Joka tapauksessa silloin 2013 treenasin joillain viikoilla jopa kymmenen kertaa. Se ei näin jälkeenpäin katsottuna ole mielestäni normaalimäärä ihan tavalliselle treenaajalle. Eri asia on urheilijat, jotka treenaavat lajikohtaisesti, treenejä voi olla arkisin päivässä kahdet ja viikonloppunakin vielä. Mutta omaksi huvikseen treenaaminen yli kymmenen kertaa viikossa on määrällisesti todella paljon. Mietinkin nyt, että miten aika on riittänyt.

Jouduinko silloin kieltäytymään jostain kivasta jutusta sen vuoksi, että olin menossa salille? Oliko mieheni yksin kotona odottamassa, kun olin taas treenaamassa? Vai treenasiko hänkin niin paljon, että se tuntui itsellekin sopivalta määrältä? Oliko kaikki ystäväni siihen aikaan himotreenaajia ja siksi ei herännyt pienintäkään kysymystä, onko tämä ihan ok?

Jos ihan rehellisesti katson tuota meininkiäni tuolloin, voin sanoa ettei se haitallinen riippuvuus treenaamista kohtaan ainakaan kovin kaukana ollut. Nyt treennaan noin viisi kertaa viikossa ja sekin on kohtuullisen paljon. 🙂 Mutta aikaa jää silti paljon muuhunkin.

Oletteko te huomanneet omassa tai jonkun ystävän, läheisen, kaverin käytöksessä riippuvuutta jotain asiaa kohtaan? Voiko siitä sanoa toiselle? Entä jos se onkin ihan hallinnassa, eikä se haittaa elämää mitenkään?

Tällaisia pohdintoja täällä tällä kertaa. 😀

***

Aurinkoista sunnuntaita!! <3