Lapsen koulun aloitus – Avoin alku.

Meidän perheen jännittävin ja suurin juttu on nyt Emman koulun aloitus. Viime viikolla alkoi ensimmäinen luokka ja tämä kaikki tuntuu todella suurelta ja jännittävältä ja pelottavaltakin.

Emman koulussa on käytössä ns. avoin alku. Tämä oli meillä tiedossa jo eskaria käydessä. Kun kuultiin tästä, mietin sen olevan kiva juttu. Nyt kolmantena koulupäivänä en ole enää samaa mieltä.

Mistä kyse? Mikä avoin alku?

Muutamassa koulussa Espoossa (voi olla muissakin kaupungeissa) on käytössä avoin alku koulun aloituksessa. Se tarkoittaa meidän koulussa tätä:

Lapset jaettiin ensimmäisenä koulupäivänä noin kymmenen hengen ryhmiin. Eri hedelmiin. Näitä hedelmäryhmiä meidän koulussa on kahdeksan. Näitä hedelmäryhmiä miksataan keskenään kahden päivän välein kolmen viikon ajan.

Eli siis kahden päivän välein lapsella muuttuu ryhmä ja opettaja. Tämän tarkoitus on se, että saadaan ”toimivat kombot” luokille sitten, kun varsinaiset luokkajaot tehdään elokuun lopussa.

Ajattelin ensin, että tämähän on ihana juttu. Että varmasti pääsevät ne lapset samalle luokalle, jotka löytää yhteisen sävelen ja tulevat toimeen.

Mutta nyt kolmantena päivänä, kun ryhmäjako tehtiin taas uusiksi ja jätin itkua pidättelevän herkän ja uusissa tilanteissa ujon lapsen kouluun, tuntuu siltä ettei tämä systeemi olekaan ihan aukoton ja paras.

kenelle tästä on hyötyä?

Moni mun seuraaja on kysynyt instagramissa, että kenelle tästä systeemistä on hyötyä ja että onpa kamalan kuuloista lasten kannalta. En tiedä kenelle tästä on hyötyä. Mutta tuntuu, että moni lapsi on aamuisin koulun pihalla jännityksestä kalpeina, koska eivät tiedä mikä kombo tänään on vastassa.

Jo muutaman ”saman kylän” äidin kanssa jutelleena tiedän, että Emma ei ole ainoa, joka jännittää kouluun menemistä nyt joka aamu.

Mun mielestä koulun aloitus on muutenkin niin jännittävä juttu, että sitten kun lapsen täytyy vielä jännittää kahden päivän välein luokkajakoa, on kuormitus aika hiton suuri.

Myös näin herkkänä äitinä tää tuntuu ihan kamalalta. Tänään, kun Emma meni luokkaan, jossa ei ole yhtään tuttua tyttöä, teki mieleni ottaa Emma mukaan ja lähteä takaisin kotiin.

Toivon hyvää lopputulosta!

Ainoa, joka tässä nyt itseäni helpottaa on ajatus siitä, että toivon tämän tuovan lopputuloksena hyvän luokkajaon. Huhhuh… Menisipä nyt kaksi viikkoa nopeasti.

– Monna

***

Instagramissa lisää höpöttelyä aiheesta: @monnapursiainen