Eilen käynnistyi Sport & Wellness Blog Awardsien Top 12-finalistien kesken äänestys.

Muutama viikko sitten käynnistyi äänestys, että ketkä tuohon finalistien joukkoon pääsee/kuuluu.
Mitään ennakkovalintoja ei ollut, vaan kaikki sai äänestää ihan ketä vain. Ketä vain tuhansista Suomessa kirjoittavista hyvinvointi- ja treenibloggaajista.

Kun sain viime viikolla sähköpostia, että minut on valittu MOLEMPIIN kategorioihin, sekä wellnessiin, että sportiin, olin ihan monttu auki.
Kiitollinen, mutta todella yllättynyt.
Mulle ihan hirmuisen iso asia on jo se, että olen tuolla noin huipussa seurassa 12:n eniten ääniä saaneen kanssa. Ja vaikka tavallaan tiedän, etten tule pärjäämään äänestyksessä muutamille bloggaajille, se ei haittaa. Jo tämä on ollut mulle suuri kunnia. Oikeasti. <3

Mä en oo koskaan tykännyt kilpailuista tai kilpailemisesta. Ja sen vuoksi suoraan sanottuna mulle tulee vähän jopa pientä ahdistusta siitä, että tuolla finalisteissa on mulle tärkeitä ihmisiä. Yks mun parhaista ystävistäni, Anna ja pari muuta mulle tärkeetä ystävää.
En haluais kilpailla ystäviä vastaan.
Mutta toisaalta, olen kyllä niin tohkeissani tuossa finalistien joukossa olosta, että nyt mennään eikä meinata! 😉
Eli jos te koette, että olen teidän äänienne arvoinen suosikiksi näissä kategorioissa, niin olen enemmän kuin kiitollinen jokaisesta äänestä.
TÄÄLLÄ voi äänestää aina syyskuun vikaan päivään asti. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan 500 €:n arvoinen lahjakortti voittajan valitsemaan kylpylään Suomessa.

Lokakuussa iLoveMe-messuilla sitten selviää voittajat! 🙂 18.lokakuuta lauantaina pidetään varsinainen Awards-tilaisuus messuilla.
BTW, sain kutsun olla mukana tänäkin vuonna iLoveMe-messujen virallisena bloggaajana. TÄÄLTÄ näet muutkin messubloggaajat. Mutta siitä lisää ensi viikolla meille bloggaajille tarkoitetun infotilaisuuden jälkeen.

Mun tekis mieli kirjoittaa tähän nyt kaikki mitä mulle tulee mieleen tästä blogin kirjoittamisesta ja sen historiasta.
Mutta en tee niin. Koska siihen menis miljoona sanaa ja sata kuvaa. 😀
Bloggaamisesta on tullut mulle iso osa elämää. Ja se on myös osa mun työtäni. Välillä mulle tulee siihen viha-rakkaussuhde, mutta pääosin se on sitä rakkautta! 😉 <3
Joka tapauksessa tää on mulle tärkeetä ja mä tykkään tästä. Jokainen lukija on tärkeä ja miten upeisiin ihmisiin oonkaan saanut tutustua bloggaamisen kautta. <3
Mutta nyt jätän muistelot tähän.

Sitten tässä ois teille hyvän ja napakan selkätreenin vinkit:

Avustettu leuanveto

Liike nro 1 – Avustettu leuanveto
Joko laitteessa tai jos on kuminauha mukana, niin kuminauhan kanssa. Toki jos leuat menee ilman avustuksia, niin siten sitten! 🙂

Pitoa taffereista 😉

Alatalja

Liike nro 2 – Alatalja
Alataljassa 3-4 sarjaa, tarpeeksi isot painot ja keskity saamaan voima selästä. Älä vedä kahvaa ees taas vain käsien voimalla.

Ylätalja

Liike nro 3 – Ylätalja, polvet lattiassa
Ota tangosta leveä myötäote, laskeudu lattialle polvilleen. Näin saat vielä pidemmän liikelaajuuden.
Tee 3-4 sarjaa ja keskity taas saamaan voima selästä.

Pullover

Liike nro 4 – Pullover
Laita taljaan joko naru tai suora tanko. Vedä talja alas kohti etureisiä. Pidä kädet suorana, älä lähde tekemään koukistusta ja työntöä ojentajalla. Sahalihas tekee ison työn, keskity taas selkään! Tee 3-4 sarjaa.

Jo näillä neljällä liikkeellä saat todella hyvän tuntuman selkään! 🙂
Ei muuta kun testailemaan!

Kuvauspaikka: Motivus Ruoholahti
Treenivaatteet: Lorna Jane

Mukavaa tiistaipäivää kaikille! <3 Mä lähden kohta taas takaisin töihin ja illalla vielä käymään isän haudalla. Tänään on isän kuolemasta 11 vuotta. Aika hassua, mutta isän kuolinpäivästä lähtien melkein joka vuosi on paistanut aurinko tänä päivänä. <3

Isä ja minä

Tänä viikonloppuna olen saanut viettää aikaa ihanien ystävien kanssa.
Perjantaina ja lauantaina mulla oli vapaapäivät, joten tänään on työpäivä.
Ihanien ihmisten kanssa viettämäni aika sai taas monta ajatusta mieleen. Ja nyt mieli virkeänä oonkin tässä päivässä, eikä haittaa yhtään vaikka sunnuntai menee töitä tehden.

Perjantaina oltiin ystävien kanssa 90-luvun festareilla. Hauskaa oli, mutta koti kutsui aikaisin. 🙂 Näin silti monta mahtavaa artistia ja sain viettää aikaa rakkaitten kanssa.
Juteltiinkin paljon.

Laitoin festareilta kuvan Facebookkiin ja siihen eräs rakas ystäväni kommentoi, että ”Hitto Monna kun sulla on aina niin hauskaa! 😉 ”
Vaikka tiedän, että tää oli vitsi, enkä ottanut sitä missään tapauksessa huonolla, se sai mut ajattelemaan.
Ja mieleen tuli, että luin jokunen aika sitten jonkun blogista siitä minkälaisen kuvan itestään antaa, vähän jopa tiedostamatta. En muista kenen blogista, mutta hyvä juttu se oli!
Näiden kahden jutun aikaansaamana pohdin myös omaa ns. ”julkisuuskuvaa” minkä itsestäni oon muodostanut.

Tajusin, että helposti vaikuttaa siltä, että mulla on tosiaankin aina hauskaa. Kaikki on kivaa ja mä oon aina iloinen ja nään rakkaita ihmisiä ja teen töitä jota rakastan. Syön vaan superfoodeja ja pulled pork-hampurilaisia. Treenaan kivoja juttuja ja jes mikä fiilis 24/7 ympäri vuoden.

Todellisuudessa mulla ei oo ainaa hauskaa. Kellä oikeesti olis?
Mulla on paljon paskoja päiviä, paljon tapahtuu asioita minkä vuoks meinaa itku päästä ja harmittaa. Paljon joudun uhraamaan, että voin tehdä tätä työtä ja elää tällaista elämää kuin nyt elän. Vaikka nyt on asiakaskalenteri 100% täynnä, niin huoli siitä että onko asiakkaita myös parin kuukauden päästä tai ensi vuonna, on koko ajan ilmassa. Eikä blogin pitäminenkään ole pelkkää yhteistyötuotteiden saamista ja lahjapapereissa pyörimistä.

Mutta mä kerron eteenpäin vaan niistä iloisista asioista. Mä laitan kuvia vain niistä kivoimman näköisistä ruuista. En mä jaksa jokaisesta munakkaasta tai kaurapastamössöstä ottaa kuvaa. Kun mä treenaan, mulle tulee siitä hyvämieli ja olo. Mä kerron siitä.
Silloin tällöin laitan kuvia kun oon iloinen mun ystävien kanssa. Enhän mä halua laittaa kuvaa vaikkapa jostain viestiketjusta, missä kinastelen jonkun ystäväni kanssa.

Nyt on pyörinyt instagramissa ja blogeissa paljon tämä kiusaamista vastaan oleva kampanja. #kutsumua
#kutsumua-kampanjan ideana on ottaa kuva kahdesta (tai useammasta) sanasta, josta toinen (toiset) kuvaa sitä lokeroa, johon ihminen on yritetty tunkea tai jolla ihmistä on haukuttu/kiusattu ja toinen (toiset) sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisi muiden itsessään näkevän ja muistavan.

Mä oon miettinyt pääni puhki, että mitä mä kirjoittaisin tuohon lappuun. Mä haluaisin osallistua kampanjaan, mutta en tiedä mitä kirjottaisin.
Mua on kiusattu ala-asteella. Mutta mä en muista niitä haukkumanimiä. Oon ehkä halunnut unohtaa ne?
Entä mitä mä kirjoittaisin siihen toiseen sarakkeeseen? Minkälaisena mä haluaisin että muut näkee mut..? En osaa sanoa.

Eilen ystäväni synttäreillä ystäväni piti pienen puheen.
Hän keräsi lavan eteen kuusi ihmistä, jotka hänelle on elämänsä aikana jollain tapaa merkannut vähän enemmän tai eri tavalla kuin joku muu.
Mä pelkäsin, että mut kutsutaan sinne lavan eteen. Ja niinhän mut kutsuttiin.
Rehellisesti sanottuna mä vapisin siellä. Mä mietin, että mitähän hän sanoo musta. Tietenkin tiesin, että jotain kaunista. Enhän muuten siellä seisosi vapisemassa kuin haavanlehti.

Kun ystäväni puhui sitten minusta, tuli hyvämieli. Silti jotenkin hävetti seistä siellä. Että miten mä muka nyt oon jotenkin erikoisempi kuin joku toinen. Vähättelin taas itseäni. Ja kainostellen katsoin lattiaan melkein koko puheen ajan. Lopuksi hän sanoi, että ”Monna on niin loistava esimerkki siitä, että tyhjästä voi nyhjästä melkein mitä vaan jos oikeasti tahtoo ja yrittää.”

Ehkä se on tosiaan se mitä voisin kirjoittaa siihen #kutsumua-lappuun.
Haluan olla esimerkki.
Esimerkki siitä, että oikeasti moni asia on saavutettavissa ja mahdollista jos uskaltaa yrittää.
Ja vaikka tiellä on niitä isojakin kiviä välillä, niin ne pystyy ylittämään tai kiertämään.
Kyllä mä toivoisin, että jotkut asiat ois menneet elämäni aikana paremmin ja että esim. mulla olis mun rakas isäni vielä elossa ja mun lähellä. Mutta kun se mun elämä ei oo aina vaan kivaa ja hauskaa, niin siitä pitää yrittää tehdä sellainen. Hauska ja kiva. Mahdollisimman paljon.

Ja vaikka mä välillä epäilenkin itseäni tai taitojani, niin mun on silti vain luotettava itteeni ja yritettävä. Ei tästä muuten tulis mitään.
Mä aion uskaltaa mennä vaikeamman tason tankotunneille, mä aion tehdä kaikkeni että pystyn elättämään itteni tällä ammatilla, mä aion tehdä kaikkeni, että pystyn edelleenkin laittamaan niitä iloisia ja hauskoja kuvia hetkistä mun rakkaiden ystävieni ja perheeni kanssa.
Ja mä aion edelleen olla yrittää kaikkeni, että voin olla se esimerkki. Ja näyttää, että tosiaankin tyhjästä voi nyhjästä!

Pus ja ihanaa sunnuntaipäivää! <3